 |
 Заслуженный деятель финской "тяжелой" сцены Тимо Раутиайнен на своем новом альбоме окончательно избавился от приставки "& TRIO NISKALAUKAUS" и теперь его проект носит только его имя. Зато, в аккомпанирующем составе Туомас Холопайнен прописался уже как постоянный музыкант (а что делать, если NIGHTWISH заморожен до лучших времен…), и его характерную манеру игры на клавишных здесь нетрудно услышать. Вообще, это всего лишь второй альбом г-на Раутиайнена, который попал мне в руки, и его разница с предыдущим ("HARTES LAND") показалась мне весьма значительной. Если там с дорожек диска звучало что-то, что ближе всего подходило под определение "финский" готик-рок, то основу "SARVIVUORI" составляет progressive / hard rock, хотя и не в совсем привычном для большинства поклонников этого стиля виде. Характерные хард-роковые риффы здесь наложены на почти фольклорную финскую мелодику, а вокал самого Тимо все так же больше навевает мысли о SENTENCED, нежели о, например, DREAM THEATER. Да и, вот поймал себя на мысли, что назвал музыку альбома "прогрессивом", а между тем здесь нет ни пересекающихся мелодий, ни сложных гитарных партий, ни сбивок ритма… С другой стороны, этим словом как-то уже принято обозначать музыку, выламывающуюся из общего ряда, нестандартную, не похожую ни на кого и ни на что. Тимо Раутиайнен и не похож ни на кого. В его альбоме классический хард-роковый трек "Uskonnonpastori" сочетается с чем-то вроде "финского" рока (по аналогии с "русским" роком) в "Sinulle", чтобы перейти затем в композицию с явно готик-роковым оттенком ("Meille Niin Rakas"), и закончиться великолепной хэви-металлической балладой, достойной быть представленной в любой из "Romantic Collections". И все это сопровождается его очень узнаваемым голосом, несильным, но весьма удачно вписывающимся в его музыку. Голосом немолодого уже человека, который знает много об этой жизни, и которому есть что сказать молодежи. Ну, а как он умеет писать песни, этой самой молодежи еще учиться и учиться.
|
 |
Minä lähtiessäni riisun
kaulalla roikkuvan
väärinpäin poltetun kirkon:
tän muiston turhimman.
Ei askel enää paina,
jo kaiken täällä näin.
Eikä tarvitse miettiä aina
miksi mä tänne jäin.
2. Pesäpallomaila
Mistä saapuu se tunne,
kun ei hallitse mieltään;
missä hulluus ja raivo
puhuu yhteistä kieltään?
Jokin ulkoinen voima,
joka pimeään töytää
vaiko minuuden palanen,
joka nyt piti löytää?
Käsi puristuu nyrkkiin,
veri aivoihin pakkaa,
vesi kihoaa silmiin,
järjen hallinta lakkaa…
Kyynelkanavat auki!
Veri sekoittuu veteen…
käsi tahtoo lohduttaa,
mutta ei tiedä, miten.
Hiljaa veri värjää kämmenselkää…
Älä pelkää, ollaan
hiljaa… veri värjää kämmenselkää…
älä pelkää, ollaan
hiljaa…
Mikä vihaamaan vihkii,
sekopäiseksi kastaa?
kuka teki ja mitä niin?
Miksi kukaan ei vastaa?
Puhukaa, minä pyydän!
Kuulen ajattelunne…
Tehän tunnette minut!
Ehkä itse en tunne…
3. Punainen Viiva
Niin on onnea ja iloa
vielä;
päiviä on pakassa
paljon...
Vaan mitä vastaat, kun
kysytään, että paljonko?
Onnea; onnesi on käsillä
tässä lyhyessä hetkessä
jossa kesä on kadonnut…
Syksy talveksi taipuu jo.
Niin on yksi aivan alussa
mutta toinen on jo lopussa:
riuhtoo vaisuilla voimillaan,
kohti harmautta raahustaa.
Nyt voit hyvästisi toivottaa
ja myös hyväksyä, että maa
nielee sen minkä synnytti
eikä aio palauttaa.
Tuon hetken tullen me muistamme sen;
muistamme kadonneet, kuolleet,
jotka jo otettiin sinne pimeän syliin.
Muistamme sen vääjäämättömyyden;
rakkaimman ihmisen
nimi kaikesta katoaa.
Viiva vedetään sen yli.
Kuolema kulkee täällä päällä maan,
tekee joukossamme tekojaan:
antaa aikamme kulua,
kunnes lähtömme määrittää.
Niin on onnea ja iloa
vielä
päiviä on pakassa
paljon…
Pois niitä otetaan,
mutta montako jää?
4. Sinulle
En ole helppo mies,
vaikka sellaistakin näyttelen.
Väsynyt ja riitaisa
useinkin, ja sinä tiedät sen.
Töihini sukellan.
Kohta kiroan jo teot ja työt
kun kaikki on
sekaisin kuin minäkin
ja sitä miettiessä valvon yöt.
Vaan vaikka kaikkeus on mieletön,
ja päämääräni päämäärätön, tahdon
pysytellä elossa…
Syyni siihen löytyy sinusta.
5. Uskonnonpastori
Täytyy huutaa se ulos:
minä en voi enää puhua sipisemällä.
Olen jopa sitä mieltä
että tämä henki haiskahtaa sarvipäälle.
Nouse, sinä joka horjut!
Nouse, sinä joka pelkäät ja aristelet
. Lähde, juokse ja lähde:
usko tekee juuri sen, mitä ei voi tehdä
. Armo on kirosana,
kun väärä mies on sanojana.
Hän jakaa armotonta armonsanomaa.
Tämä on kuin näytelmä, jossa
pirun riivaama leikkii pappia.
Me samassa veneessä ollaan,
eikä pohjaan löydy tappia.
Kerää näppis ja lähde,
sillä sinun valtasi sidotaan tässä ja nyt
. Valtasi on jalkojemme alla,
kätesi katkottuna, pää murskattuna.
Rakkaus on kirosana,
kun väärä mies on sanojana
. Syntyy rakkaudeton rakkaudensanoma.
Tämä on kuin näytelmä, jossa
pirun riivaama leikkii pappia.
Me samassa veneessä ollaan,
eikä pohjaan löydy tappia.
Pian kaikki me hulluiksi tullaan,
nyt paina paniikkinappia!
Niillä rajoilla tässä jo ollaan…
Mene saatana hakemaan pappia!
6. Uskonnonpastori
Täytyy huutaa se ulos:
minä en voi enää puhua sipisemällä.
Olen jopa sitä mieltä
että tämä henki haiskahtaa sarvipäälle.
Nouse, sinä joka horjut!
Nouse, sinä joka pelkäät ja aristelet
. Lähde, juokse ja lähde:
usko tekee juuri sen, mitä ei voi tehdä
. Armo on kirosana,
kun väärä mies on sanojana.
Hän jakaa armotonta armonsanomaa.
Tämä on kuin näytelmä, jossa
pirun riivaama leikkii pappia.
Me samassa veneessä ollaan,
eikä pohjaan löydy tappia.
Kerää näppis ja lähde,
sillä sinun valtasi sidotaan tässä ja nyt
. Valtasi on jalkojemme alla,
kätesi katkottuna, pää murskattuna.
Rakkaus on kirosana,
kun väärä mies on sanojana
. Syntyy rakkaudeton rakkaudensanoma.
Tämä on kuin näytelmä, jossa
pirun riivaama leikkii pappia.
Me samassa veneessä ollaan,
eikä pohjaan löydy tappia.
Pian kaikki me hulluiksi tullaan,
nyt paina paniikkinappia!
Niillä rajoilla tässä jo ollaan…
Mene saatana hakemaan pappia!
7. Meille niin rakas
On lentänyt lintu ikkunaan.
On pudonnut lumi sulaan maahan.
Auringonsäde tuijottaa sen katsojaa.
Siihen pysähdyn yllättäen,
mutta silloin tiesin jo sen…
Sitä miten, sitä vieläkään tiedä en.
Sinä synnyit ja kaiken sekoitit.
Sinä saavuit ja laitoit seinää vasten
. En siitä sinua kuitenkaan syyttää saa.
Minä syyttää tahdo en,
olenhan vain onnellinen
että minulla on sinut, jota saan rakastaa
. Jos pyydät, tulen kyllä vastaan
sinun kanssasi kulkemaan
sitä pitkää, yksinäistä matkaa
… En lähde vierestäsi pois.
Näen unessa ikkunasi taa:
sieltä sininen valo ulos loistaa.
Siellä ymmärrän sinun olevan ja odottavan
, että tulisin turvaamaan,
vielä vierellesi valvomaan…
Tästä unestani herään ja sen pelkään
tapahtuvan.
Jos pyydät, tulen kyllä vastaan
sinun kanssasi kulkemaan
sitä pitkää, yksinäistä matkaa…
En lähde vierestäsi pois.
Jos pyydän, tule minua vastaan
minun kanssani kulkemaan
tätä pitkää, yksinäistä matkaa…
Et lähde vierestäni pois.
8. Vesien hallitsijan testamentti
Tuli kerran myrsky, vei kaiken siltä
mitä sillä koskaan oli ollutkin.
Silloin se päätti, kerran se on herra.
Nuo voimat orjina palvelee.
Kesken ei saa jättää.
On vain jaksettava.
Matohan olin, mutta kekseliäs.
Niin sukuni laajalle levisi.
Tuhansia vuosia uutterasti töitä,
lopuksi sain mitä ansaitsin.
Kesken ei saa jättää.
On vain jaksettava.
Kohta ei matkaa jäljellä enää
mihinkään.
Kunnianarvoisasta on nyt tullut vanha,
tehnyt työnsä, voi poistua.
Seuraavien vuoro jatkaa rakennusta, hyvä
perustus on valmiina.
Minulle ei jäänyt yhtään salaisuutta minkä
voisin vielä selvittää…
Itseään säästämättä, kaikki edestämme,
enää autuus odottaa.
Vannotti jokien kääntäjä,
tulvan, aaltojen haltija:
Älkää antako niiden koskaan virrata vapaina!
10. Hiljaisen talven lapsi
Joka aamu kuljen kotipolkuni
eksyen, lumi aina peittää jälkeni.
Joka ilta saavun kotiovelle,
tulitikkutytön kanssa käden lämmitän
. Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Ainoastaan sade maan seuraa
kun äänettömyyteen katoaa.
Olit ensilumen lapsi minussa,
liian kaunis maailmaani jakamaan.
Elin suruni, tein siitä rakkaani:
lämmin muisto yösydänunessani.
Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Ainoastaan sade maan seuraa
kun äänettömyyteen katoaa.
Toisen suulla lauluni laulan,
kaikkeni kannan kehtojen hautaan.
Kylmän sulatan, itseäni kaitsen ja odotan.
Kunpa voisin joskus muuhun herätä
kuin häpeään peilin lävistämään.
Luojan luoma, vailla suojaa.
Sula maa odottaa lasta hukkuvaa.
Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Ainoastaan sade maan seuraa
kun äänettömyyteen katoaa.
Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Taivaani etsintä päättyi kultaan ja kyyneliin.